Viime vuonna lentohenkilöstön säteilyannokset suurenivat selkeästi edellisvuodesta. Lentohenkilöstö muodostaa noin neljänneksen säteilyaltistuksen seurannassa olevista työntekijöistä, mutta heille kertyy kolme neljännestä koko annospotista.
STUKin säteilyaltistuksen seurannassa oli viime vuonna noin 3650 suomalaisten lentoyhtiöiden ohjaamo- ja matkustamotyöntekijää. Työntekijöitä oli lähes saman verran kuin edellisvuonna, mutta työntekijöille aiheutunut yhteenlaskettu säteilyannos oli noin viidenneksen suurempi. Täten myös yksittäisen työntekijän keskimääräinen annos suureni. Kaikkien työntekijöiden annokset olivat kuitenkin alle lentotoiminnalle säädetyn altistusrajan.
Kuvassa lentotyöntekijöille työssä keskimäärin aiheutunut säteilyannos (millisievertiä, mSv) vuosina 2001–2016. Lentotoiminnalle säädetty altistusraja on kuusi millisievertiä vuodessa. Suomalaisen keskimääräinen säteilyannos on noin 3,2 millisievertiä vuodessa.
Lentohenkilöstö altistuu avaruudesta tulevalle säteilylle. Esimerkiksi lennolla Helsingistä Kanariansaarille ihminen saa suurin piirtein samankokoisen säteilyannoksen kuin tavallisesta keuhkoröntgenkuvasta. Sama annos kertyy normaalista taustasäteilystä maan pinnalla noin kolmessa päivässä.
”Lennon aikana saatu annos ei kuitenkaan ole aina sama vaan vaihtelee riippuen lentoajasta ja -korkeudesta sekä lentoreitistä ja auringon aktiivisuudesta”, kertoo tarkastaja Riina Alén Säteilyturvakeskuksesta.
Suomessa Finnair työllistää yli 80 prosenttia säteilyaltistuksen seurannassa olevista lentotyöntekijöistä. Siihen, että viime vuonna lentohenkilöstön yhteenlaskettu annos oli suurempi kuin edellisinä vuosina, vaikuttaa Finnairilta saatujen tietojen mukaan lentomäärien kasvu. ”Finnairin kaukolentojen määrä on kasvanut. Lisäksi kaukoliikenteen kalustoa on uusittu ja uudet koneet lentävät entistä korkeammalla. Nämä kaksi seikkaa ovat lisänneet työntekijöiden keskimääräistä annosta”, Jari Paajanen Finnairista toteaa.
”STUK valvoo suomalaisia lentoyhtiöitä. Yhtiöillä on menettelytavat työntekijöiden säteilyaltistuksen määrittämiseksi ja seuraamiseksi ja työvuoroja ja -reittejä suunniteltaessa pidetään huoli, etteivät henkilöstön annokset pääse ylittämään altistusrajoja”, Riina Alén summaa.