Finavian omistajaohjauksessa parannettavaa johdonmukaisuuden ja vastuunjaon selkeyden kannalta

Finavia1

Apulaisoikeuskanslerin sijainen kiinnitti liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin ja liikenne- ja viestintäministeriön omistajaohjauksesta vastaavien virkamiesten huomiota johdonmukaisuuteen Finavian omistajaohjauksessa. Apulaisoikeuskanslerin sijainen katsoi kuitenkin, ettei ministerin ja virkamiesten menettely ollut lainvastaista.

Kanteluissa epäiltiin, että ministeri Berner ja liikenne- ja viestintäministeriön virkamiehet olisivat valtio-omistajan ominaisuudessa syksyllä 2015 painostaneet Finavian hallitusta asiassa, joka liittyi Finavian tekemien, tappioita aiheuttaneiden johdannaissopimusten selvittelyyn. Heidän epäiltiin painostaneen Finavian hallitusta luopumaan kanteesta tilintarkastusyhteisöä vastaan ja hyväksymään sovintosopimuksen sen kanssa sekä kieltäneen hallitusta nostamasta kanteita yhtiön entistä johtoa vastaan.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen katsoi, että valtio-omistaja oli puuttunut Finavian operatiiviseen toimintaan, kun se oli Finaviaa informoimatta saattanut alulle Finavian ja tilintarkastusyhteisön välisen riita-asian sovintoneuvottelut. Operatiiviseen toimintaan puuttuminen oli lähtökohtaisesti ristiriidassa valtion omistajaohjausta koskevien periaatteiden kanssa. Valtio-omistajalla olisi ollut toimivalta ns. omistajapäätöksellä päättää, että sovintosopimus tehdään ja että kanteista tilintarkastusyhteisöä vastaan luovutaan, mutta tällaisia omistajapäätöksiä ei tehty.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi lisäksi, että valtio-omistajan olisi ollut perusteltua toimittaa Finavialle nekin asiantuntijalausunnot, joissa ei puollettu sovintosopimuksen hyväksymistä. Valtio-omistajan olisi tullut pyrkiä varmistamaan, että Finavialla oli käytettävissään kaikki tarvittava informaatio, jota kanne- ja sovintosopimusasian huolellinen arvioiminen vaati. Tämä velvollisuus korostui tilanteessa, jossa valtio-omistaja ei ottanut asiaa itse päätettäväkseen.

Kysymys, joka koski kanteiden nostamista yhtiön entistä johtoa vastaan tai korvausvaatimuksista luopumista, olisi ollut apulaisoikeuskanslerin sijaisen mukaan johdonmukaista ottaa valtio-omistajan päätettäväksi. Valtio-omistaja oli kieltänyt Finavian hallitusta etenemästä kanneasiassa ja siten tosiasiallisesti kyseenalaistanut hallituksen tekemän päätöksen kanteiden nostamisesta. Koska yhtiöllä ei ollut tämän vuoksi edellytyksiä toimia aiemman päätöksensä mukaisesti ja koska valtio-omistajan luottamus yhtiön hallituksen kykyyn käsitellä asia huolellisesti oli heikentynyt, tehtävien- ja vastuunjaon kannalta olisi ollut selkeää, että valtio-omistaja olisi ottanut asian päätettäväkseen.

Kanteluissa esitetyille epäilyksille, että ministeri Bernerillä olisi ollut esteellisyyttä aiheuttavia yhteyksiä tilintarkastusyhteisöön, ei löytynyt tukea. Käytettävissä olevan selvityksen perusteella ei ilmennyt seikkoja, jotka olisivat vaarantaneet luottamuksen ministeri Bernerin puolueettomuuteen sovintosopimusta koskevassa asiassa.